Kaiken takana on myös nainen

STTK:n Katarina Murto, SAK:n Annika Rönni-Sällinen ja Akavan Maria Löfgren ovat työmarkkinakentän tehokolmikko.

Työmarkkinaneuvottelut näyttäytyvät helposti pukumiesten keskinäisenä kädenvääntönä. Taustalta löytyy kuitenkin iso joukko asiantuntijanaisia, jotka vaikuttavat, mutta eivät aina näy julkisuudessa.

Työmarkkinajärjestöjä ja ay-liikettä syytetään usein keski-ikäisten miesten linnakkeiksi. Se ei ole ihme. Kun katsoo kuvia työmarkkinaneuvotteluista, kameroiden edessä on yleensä rivi vakavia herroja tummissa puvuissaan.

Tästä voi helposti syntyä sellainen mielikuva, että kaikesta päättää yksi ja sama ukkoporukka. Saattaapa joku miettiä jopa hyvä veli -verkostoja, vanhan ajan saunasopimuksia ja suljetuissa kabineteissa tehtyjä ratkaisuja.

Totuus on kuitenkin toinen. Ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinajärjestöjen palveluksessa on paljon osaavia naisia, jotka vaikuttavat kyllä asioihin, mutta eivät näy julkisuudessa.

Hyvä esimerkki tästä ovat Akavan työelämäasioiden johtaja Maria Löfgren, SAK:n työehtoasioiden päällikkö Annika Rönni-Sällinen ja STTK:n edunvalvonnan, sopimustoiminnan ja työmarkkinapolitiikan johtaja Katarina Murto.

Kyseinen kolmikko on ollut lähikuukausina tekemässä muun muassa niin sanottua kilpailukykysopimusta ja siihen liittyvää paikallisen sopimisen lainsäädäntöhanketta.

He ovat istuneet neuvotteluissa ja puolustaneet yhdessä palkansaajapuolen näkemyksiä. Kolmikko on pohtinut strategioita, tavannut virkamiehiä ja poliittisia päättäjiä sekä valmistelut tekstiluonnoksia ja kannanottoja.

Kaikilla kolmella on juristin koulutus ja he ovat pohtineet sopimusten sanamuotoja ja pilkun paikkoja. Heillä on siis ollut iso rooli satojentuhansien suomalaisten työehtojen määrittäjinä.

Media haluaa vain puheenjohtajat kuviin

Ehkäpä nämä asiantuntijanaiset osaavat myös kertoa, miksi mielikuva ammattiyhdistysliikkeen ja työmarkkinajärjestöjen toiminnasta on niin vääristynyt?

Kaikki kolme ovat samaa mieltä siitä, mistä asia johtuu: keskusjärjestöjen puheenjohtajat ovat tällä hetkellä miehiä, ja esiintyvät sen vuoksi eniten julkisuudessa.

– Miehet ovat kärjessä ja media haluaa yleensä heiltä vastaukset. Sen perusteella taas jäsenkunta ja muu yleisö muodostavat kuvansa työmarkkinajärjestöistä. Mukana on kuitenkin erittäin paljon osaavia ja asiantuntevia naisia, Akavan Maria Löfgren toteaa.

SAK:n Annika Rönni-Sällinen kertoo, että joskus ihmiset ovat jopa yllättyneet siitä, että taustajoukoista löytyy myös naisia.

– Usein kun olen ollut itse jossakin esillä, on ihmetelty emmekö me kaikki olekaan samanlaisia harmaita miehiä, Rönni-Sällinen kertoo.

Katarina Murto tähdentää, että tv-kameroille esiintyminen toki kuuluu puheenjohtajan tehtäviin. Taustavoimien homma on hänen mukaansa ennen kaikkea tukea johtajia ja auttaa heitä tekemään hyviä päätöksiä. Eikä toimittajien mielenkiinto aina pelkkiin puheenjohtajiin kohdistu.

– Ihan hyvin mediat ovat myös olleet kiinnostuneita kuulemaan minun ja muiden neuvottelujohtajien kommentteja eri asioihin. Tietyissä substanssikysymyksissä voisi silti kysyä enemmänkin, Murto sanoo.

Saunasopimukset ovat menneisyyttä

Keskusjärjestöjen ylimmät johtajat ovat siis tällä hetkellä kaikki miehiä. Mutta miltä muu organisaatio näyttää? Kaikki kolme asiantuntijaa vakuuttavat, että sukupuolijakauma on heidän omissa järjestöissään hyvin tasainen.

Rönni-Sällinen ja Murto veikkaavat, että SAK:n ja STTK:n henkilöstöstä noin puolet on miehiä ja puolet naisia. Akavan Löfgren arvelee näppituntumalta työskentelevänsä naisvaltaisessa toimistossa.

– Hallinnon tasolla tilanne on sen sijaan hävettävän surkea. Tarkoitus on pyrkiä siihen, että sukupuolijakauma olisi sielläkin mahdollisimman tasainen, Löfgren lisää.

Kukaan kolmikosta ei usko siihen, että päätöksenteko tapahtuisi tänä päivänä kabineteissa tai hyvä veli -verkoston kokoontumisissa.

– Saunakulttuurin aika on taakse jäänyttä elämää. Nykyään neuvottelut käydään neuvottelupöydissä, Löfgren sanoo.

Samaa mieltä on STTK:n Murto.

– Pidän hyvänä asiana sitä, että asioista pystytään nykyään keskustelemaan avoimesti ja läpinäkyvästi. Työkulttuuri on muuttunut työmarkkinakentällä todella paljon – ja parempaan suuntaan.

Naisporukassa ei pönötetä

Vaikka naiset ovat tällä hetkellä taustalla, heidän työllään on silti iso merkitys. Työmarkkinaneuvottelut ovat mitä suurimmassa määrin tiimityötä ja taustajoukkojen tuki puheenjohtajalle on sen myötä isossa osassa.

– Kantoja mietitään usein yhdessä, Löfgren kertoo.

Tiimityö toimii myös järjestörajojen yli. Murto, Löfgren ja Rönni-Sällinen ylistävät vuolaasti toistensa ammattitaitoa ja kolmikon yhteishenkeä. Pönötysmentaliteetti loistaa kuulemma poissaolollaan ja asiat pystytään käsittelemään asioina.

– Minulle on ollut julmettu voimavara, että on ollut tämä naistrio. Sparraamme toisiamme samalla, kun hoidamme asioita yhteistyössä, Löfgren hehkuttaa.

Kun kolmikkoa pyytää kehumaan toisiaan, vastauksia ei tarvitse pitkään odotella.

Murtoa kuvaillaan huumorintajuiseksi ja asiansa osaavaksi. Hän osaa myös katsoa asioita laajalla perspektiivillä. Murto on työskennellyt sekä SAK:ssa että STTK:ssa ja tuntee hyvin niin toimihenkilö- kuin työntekijäkentänkin.

Rönni-Sällistä taas kehutaan todella avoimeksi tyypiksi, jolla on pitkä ja vahva kokemus ammattiliittojen puolelta. Se on kuulemma ollut valtava etu viime aikojen kiperissä lainvalmistelukuvioissa.

Löfgreniä pidetään pätevänä, tehokkaana ja monipuolisena osaajana, joka on samalla myös rento ja rempseä. Pitkä työmarkkinakokemus näkyy ja hänen kanssaan on helppo käydä keskusteluja.

Lopuksi kuitenkin pieni suru-uutinen. Pian tämä tehokolmikko hajoaa. Rönni-Sällinen on ollut SAK:ssa lainassa PAM:ista, eli palvelualojen ammattiliitosta, ja palaa sinne jo heinäkuun alussa.

– Hieman haikealta se tuntuu, mutta tulemme varmasti pitämään yhteyttä myös jatkossa, Rönni-Sällinen uskoo.

Teksti: Valtteri Väkevä